Vuodesta 2017 asti suunniteltu pidempi Australian reissumme kaatui vuonna 2020 alkaneeseen pandemiaan. Seuraavien vuosien aikana matkasuunnitelmat hieman muokkautuivat olosuhteiden mukaisiksi. Hankimme vuonna 2021 Citroën Jumperin, jonka Jay konvertoi retkeilyautoksi. Autohankinnan myötä aloimme suunnittelemaan Australian reissun sijasta road tripiä Eurooppaan, sillä se vaikutti siihen aikaan toteutettavissa olevalta reissulta, kun lentomatkustaminen tuntui olevan haastavaa tai lähes mahdotonta. Vuoden 2022 keväänä pandemian hellittäessä pääsimmekin vihdoin toteuttamaan reissusuunnitelmamme ja starttasimme kolmen kuukauden Euroopan road tripimme. Tässä reissumme alkumetrit, tervetuloa mukaan!
Story of Sitruuna
Oli vuoden 2022 huhtikuun alku ja pitkän uurastamisen jälkeen Jay oli vihdoin saanut ostamamme Citroën Jumperin konvertoitua retkeilyautoksi. Citroënista löytyi sänkyjen lisäksi säilytystilaa muun muassa vaatteille, mikro, vedenkeitin ja kannettava induktioliesi sekä ruokailuvälineet, matkavessa, lämmitin sekä katolta aurinkopaneeli (sekä muita reissulla tarvittavia välineitä). Citroën oli oranssista väristään huolimatta nimetty Sitruunaksi. Sitruunalla oli jo tehty muutamia lyhyempiä testireissuja, jotta voitiin todeta, että Sitruuna toimii niin kuin pitää ja sillä uskaltaisi lähteä pidemmällekin reissulle.
Meen Malagaan, tai mihin vaan, elämän kevääseen!
Meidän söpö Sitruunamme on saatu vihdoin valmiiksi ja h-hetki lähestyy. On lähtöpäivän aatto ja pakkailut täydessä vauhdissa. Autoa on mukava pakata, kun lunta tulla tupruttaa ovista ja ikkunoista, HUHTIKUUSSA! Sen lisäksi Sitruunassa oleva sähköllä toimiva lämpöpatteri päätti, että ei tämä mikään sosiaalitoimisto ole ja lakkasi toimimasta. Sitä on testattu monellakin eri reissulla ja nyt se sitten päätti irtisanoutua. Juuri tänään, koska miksi ei. Patteri joudutaan toimimattomuudestaan huolimatta jättämään paikoilleen, sillä se on asennettu niin hyvin Sitruunaan kiinni, että melkein suurempi vahinko saataisiin aikaiseksi, jos sitä nyt lähdettäisiin irrottamaan vain hetki ennen lähtöä.
Kun auto saatiin pakattua ja loppusiivoilut Täti Aurinkoisen saapumista varten tehtyä, oli aika kömpiä unille, sillä aikaisin aamulla oli tarkoitus suunnata nokka kohti Naantalin satamaa. Täti Aurinkoinen on siis luvannut tulla hoitamaan karvapalloja reissun ajaksi meidän kartanoomme, jonka seinät ovat niin ohuet, että tukkakin hulmuaa tuulessa, kun ulkona vähänkään viima puhaltaa. Tarkasta sähkönkulutuksen seuraamisesta huolimatta Jay antoi tällä kertaa Täti Aurinkoiselle luvan laittaa patterit päälle. Tarvittaessa ja tarkkaan harkiten totta kai.
Let it snow, let it snow, let it snow
Aamulla herätessämme lunta oli satanut ainakin 3 metriä. No ei nyt ehkä ihan kolmea metriä, mutta aika lähellä. Säästä päätellen olisi voinut kuvitella, että olemme menossa kohti joulua. Ei siis muuta, kun verhot takaisin kiinni ja valmistautumaan lähtöön. Kun kahvit saatiin juotua ja viimeiset kamat kannettua kiireessä autoon, alkoi matka kohti Naantalia. Onneksi varasimme kunnolla aikaa ajomatkaan, jotta kerkeäisimme varmasti laivaan. Tai niin luulimme. Koska lunta oli satanut todella paljon yön aikana, oli tiet aivan järkyttävässä kunnossa. Tuntui kuin perunapellossa olisi ajanut ja samalla myös pelotti, että Sitruunan sisukset irtoavat liitoksistaan. Samaan aikaan kun köröttelimme loppumattomalla nimismiehenkiharalla päät kattoon kolisten, luin uutisista, että valtio aikoo leikata teiden kunnossapitoon käytettäviä varoja. Jay siihen: ”No eihän tässä teiden kunnossapidossa ole enää mitään leikkaamista, kun ei sitä tehdä enää muutenkaan! Vai leikkaako ne nää tiet siis kokonaan poikki?!!”
Noin puolessa välissä matkaa eteemme ilmestyi taksikuski, jolla ei ollut kiire minnekään. Kuski körötteli onnellisesti 80km/h -alueella 60 kilometrin tuntivauhtia 40 minuuttia edellämme. Valitettavasti Sitruunalla ei sujahdeta kovinkaan ketterästi autojen ohi, joten ei auttanut, kun tyytyä kohtaloonsa ja toivoa, että kerkeämme laivaan. Mielessä kävi kyllä hakea kuskin numero rekisterinumerolla Finderista ja ilmoittaa hänelle kohteliaasti puhelimessa, että “auto sivuun tai mä revin sun pään irti”.
Ehdimme kuin ehdimmekin laivaan. Laivamatka Naantalista Kapellskäriin kesti 8 tuntia, joten meillä oli hyvin aikaa sulatella sitä, mihin olimme oikein ryhtyneet. Finnlinesille isot pisteet sujuvasta laivamatkasta sekä sen edullisuudesta, sillä se tuli maksamaan kokonaisuudessaan Sitruunoineen kaikkineen 69 euroa. Hintaan kuului myös kaksi ruokaa, lounas ja päivällinen. Laivalla aika meni rattoisasti syöpötellessä ja Skip-Boa pelaillessa. Joimme me ehkä yhdet kaljatkin.
Heja Sverige!
Ruotsiin saapuessamme alkoi jo ilta hämärtää. Ruotsissa ei juurikaan ollut enää lunta, mutta muuten sää oli aika samanlainen kuin Suomessa, eli siis kylmä ja kolea. Sitruunaan hypättyämme odottelimme “maltillisesti” laivassa kannen aukeamista päästäksemme jatkamaan matkaamme . Odottelua kesti arviolta noin 20 minuuttia ja se oli Jaylle liikaa ja huusikin jo malttamattomasti, että “luukut auki, täältä tulee k*r*natauti!”
Maihin päästyämme lähdimme suunnistamaan saman tien kohti Tanskan rajaa. Tarkoitus oli yöpyä matkalla jossakin moottoritien varressa olevalla rekkaparkilla, josta olisi helppo jatkaa matkaa aamulla kohti Tanskaa. Jo heti alkumatkasta laivasta pois päästyämme huomasimme, että Sitruunasta oli palanut oikean puolenvilkkuvalo. Tukholmaa ohittaessamme vilkku kuitenkin alkoi jälleen maagisesti toimia. Jay: ”Joo nyt se vilkku taas toimii. Jätetään suosiolla tää auto Ranskaan, ostetaan patonki ja kellutaan kotiin!”
Noin 300 kilometrin ajomatkan jälkeen löysimme suhteellisen turvalliselta näyttävän rekkaparkin, johon jäimme yöksi. Matkalla rekkaparkille pysähdyimme muutaman kerran jaloittelemaan ja käymään vessassa. Toisella noista kerroista meinasi alkaa hieman kuumottamaan, eikä tilannetta auttanut yhtään se, että oli alkanut jo hämärtää. Seisoessamme Sitruunan vieressä edestämme lähestyi neljä miestä, joista kaksi hyppäsi omaan autoonsa ja kaksi käveli meidän ohitsemme Sitruunan taakse niin, että emme nähneet heitä. Kohta toiset kaksi autossa olevaa miestä ajoivat autolla ohitsemme myös Sitruunan taakse. Hyppäsimme hätäisesti autoon ja pakenimme paikalta. Emme tiedä, oliko kyseessä joku mahdollinen vaaratilanne tai ryöstöyritys vai alkoiko mielikuvitus vaan pitkän päivän jäljiltä jo laukkaamaan. Joka tapauksessa, kovin turvallinen olo ensimmäisestä reissupäivästä ei jäänyt. Parkkiin päästyämme ympärillämme oli onneksi monta rekkaa, jotka toivat hieman turvallisuuden tunnetta. Näin ollen päätimme päättää ensimmäisen reissupäivän, käydä nukkumaan ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä uusin silmin!
We travel, initially, to lose ourselves; and we travel, next to find ourselves. We travel
to open our hearts and eyes and learn more about the world than our newspapers will accommodate. We travel to bring what little we can, in our ignorance and knowledge, to those parts of the globe whose riches are differently dispersed. And we travel, in essence, to become young fools again – to slow time down and get taken in, and to fall in love once more. -Pico Lyer