Buenos días! Saavuimme Espanjaan hyvissä ajoin iltapäivästä ja leiriydyimme kolmeksi yöksi Orionin kaupungissa sijaitsevalle leirintäalueelle. Orio sijaitsee rannikolla, San Sebastiánin ja Bilbaon välissä. Suunnitelmissa oli mennä käymään San Sebastiánissa tulevina päivinä, mikäli ilmat vain suosisivat. Ainakin saapumishetkellä oli suhteellisen hyvä, puolipilvinen keli. Valitettavasti sääennuste lupaili kuitenkin seuraaville päiville sadetta.
Orionin leirintäalue sijaitsee vuoristoalueella ja alueelta on kauniit maisemat lähikukkuloille, joissa laiduntaa lampaita, hevosia ja vuohia. Sen lisäksi alueelta on noin 200 metrin kävelymatka lähimmälle rannalle (Antilla beach). Miljöö oli siis todella idyllinen kolmen päivän oleskelulle. Kun saimme auton parkkiin, alkoi Jay heti touhuilemaan Sitruunan parissa: Hän kantoi autoon uudet vedet ja laittoi paikkoja kuntoon. Minä puolestani lähdin pienelle kävelylle leirintäalueen takana kohoavan vuoren rinteellä sijaitsevalle kirkolle. Kaukaa katsottuna kirkko näytti hylätyltä, mutta perille päästyäni huomasin kirkon ikkunasta, että siellä paloi hetki sitten sytytetyt kynttilät. Muuten alue oli autio, eikä kirkossa näkynyt ketään. Pikaisen kävelyreissun jälkeen palasin Sitruunalle ja loppupäivän otimme rennosti leirintäalueella.
Have you ever seen the rain?
Yöllä alkoi satamaan vettä, emmekä me tämän jälkeen aurinkoa sitten enää nähneetkään. Saapumispäivän jälkeisenä päivänä kävelimme kovassa tuulessa ja vesisateessa pienen lenkin meren rannalla, mutta muuten aika kului Sitruunassa möllöttäessä. Seuraavana päivänä satoi niin kovaa ja niin suuria pisaroita, että jo muutaman minuutin ulkona olemisen jälkeen vaatteet olivat niin läpimärät, että tuntui kuin olisi käynyt suihkussa vaatteet päällä. Tuulikin puhalsi niin kovasti, että taas sai miettiä, meinaako Sitruunan aurinkopaneeli matkustaa itsekseen kotiin. Sitruunan hengettärellä oli siis normaalia enemmän hommia, koska vietimme poikkeuksellisen paljon aikaa autossa. Koko ajan sai olla pahvisia vesikuppeja heittelemässä roskiin ja tyynyjen asento korjailemassa.
E: ”Siis siivoatko sä täällä koko ajan mun vesimukit pois?”
J: ”No joo minä heitin ne nyt pois. Kaivelin niitä lisää tuolta sängyn alta niin on mitä käyttää. Pyyhin siinä samalla lattiat noilla siivousliinoilla.”
What’s up Sitruuna?
Orionista matka jatkui vuoriston läpi kohti Portugalin kaupunkia Bragaa. Välimatka oli kuitenkin sen verran pitkä, että päätimme puolittaa ajomatkan kahdelle päivälle etsimällä sopivan yöpaikan noin puolesta välistä matkaa. Park4night -sovelluksesta sellainen näppärästi löytyikin, nimittäin Espanjan Leónin provinssissa sijaitsevasta pienestä kunnasta/kylästä nimeltään San Adrián del Valle. Matka Orionista San Adrián del Vallen kylään sisälsi paljon jyrkkiä nousuja ja laskuja Espanjan vuoristossa ja korkeimmillamme olimme useamman tuhannen metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Luntakin tulla tuprutteli muutamaan otteeseen matkan varrella. Kesken matkan Sitruunakin alkoi jälleen ilmoittelemaan itsestään. Auto olikin ollut jo muutaman ajopäivän kiltisti, joten olihan sen jo aikakin alkaa kiukuttelemaan. Olimme sen verran syrjäisellä alueella, että hieman jännitti löytäisimmekö autojen varaosaliikettä alueelta lainkaan. Lähin löytyi Leónin kaupungista ja koukkaus sinne lisäsi ajomatkaamme tunnilla. Isompaa ongelmaa Sitruunassa ei tällä kertaa onneksi ilmennyt ja Jay sai korjattua vian heti varaosaliikkeen pihassa, sen jälkeen kun kaiken maailman osat, mittarit ja sulakkeet oli käyty varaosaliikkeestä ostamassa.
San Adrián del Valle
Saavuttuamme San Adrián del Vallen kylään väistyivät sadepilvet ja aurinko alkoi jälleen paistaa. Kauhean lämmin ei kuitenkaan ollut, sillä olimme edelleen vuoristoalueella. Paikalliset ovat rakentaneet kylään karavaanareille pienen karavaaniparkin, joka sisältää sähköpaikan, juomaveden täyttöpisteen, harmaan veden tyhjennyspisteen, (ulko)suihkun, lastenleikkipaikan sekä grillauspaikan. Parkkeeraus ei maksa mitään, kuten ei vesi tai sähkökään, vaan kaikkea parkista löytyvää voi käyttää ilmaiseksi. Alue on rakennettu muun muassa siksi, että kylään saataisiin houkuteltua kävijöitä. Kylästä ei löydy juurikaan turistinähtävyyksiä, mutta alueella on paljon vierailunarvoisia viinitiloja ja -kellareita. Sen lisäksi kylän asukkaat ovat todella hyväsydämisiä ja auttavaisia.
Heti kun saavuimme, jokainen näkemämme paikallinen tervehti meitä iloisesti ja karavaaniparkin välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta talosta riensi mies juosten kertomaan meille, mistä juomapiste löytyy ja kuinka se toimii. Kun olimme saaneet auton parkkiin, lähdimme suorinta tietä kylän ainoaan baariin kysymään, saisiko baarista tilattua ruokaa. Baarissa meitä vastassa oli ystävällinen nuori tyttö ja hän esittelikin heti sujuvalla englannilla baarin ruokalistan meille. Samalla hän kuitenkin pahoitteli, että kokki ei juuri nyt ollut paikalla, joten joutuisimme hetken odottelemaan. Tilasimme ruuat ja menimme viettämään aurinkoista iltaa baaria vastapäätä sijaitsevalle toriaukiolle, johon oli aseteltu pöytiä ja tuoleja niin paikallisia kuin vierailijoita varten.
San Adrián del Vallen toriaukio
Meitä lukuun ottamatta toriaukiolla ei istunut kuin paikallisia vanhempia rouvia ja herroja, jotka nauttivat aurinkoisesta illasta baarin virvokkeita juoden. Paikallisilla oli torilla mukanaan koira, joka näytti rennon viileästi lenkkeilyttävän itse itseään. Koira köpötteli vapaana ympäri kylän katuja ja tuli hän meitäkin muutaman kerran häntä heiluen tervehtimään. Märästä turkista päätellen koira oli käynyt hetki sitten vilvoittelemassa toriaukion lähellä sijaitsevassa joessa. Toria ympäröi kunnan hieman ränsistyneet, elämää nähneet talot. Aukiolta näki myös kylän ainoan kirkon, joka sijaitsi noin 50–100 metrin päässä aukiosta. Haikarapariskunta oli tehnyt pesän kirkon tornin huipulle ja heidän touhuiluaan oli mielenkiintoista seurata aukiolta käsin.
Herkullisen päivällisen jälkeen kävimme kiertämässä vielä kylän lähikorttelit ennen yöpuulle painumista. Baarissa työskentelevä tyttö kertoi meille, että karavaaniparkin sähkökeskus ei ole toiminut kunnolla ja näin ollen sähköä ei välttämättä parkissa saa. Hän neuvoikin meitä ajamaan kadun varteen baarin eteen yöksi, mikäli sähkönsaannin kanssa tulee ongelmia. Baarin työntekijät olisivat voineet kuulemma tarjota meille sähköä suoraan baarista. Emme kuitenkaan tiedä toimiko sähkökeskus vai ei, sillä emme tarvinneet sinä yönä sähköä lainkaan. Siitä huolimatta olimme sanoin kuvaamattoman kiitollisia paikallisille heidän vieraanvaraisuudestaan. Vierailu San Adrián del Vallessa oli ja tulee olemaan ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista tältä reissulta.
Takaisin sateeseen
Aikaisin aamulla lähdimme jatkamaan matkaamme kohti Portugalin Bragaa. Matka jatkui samalla taktiikalla, kuin se oli alkanutkin, eli maksullisia teitä vältellen. Jay kiteytti asian hyvin kommentoimalla: ”Netissä luki, että Portugalissa on tosi hyvät tieverkostot, jotka me toki vältetään.” Aika pian rajan ylitettyämme saavuimme käärmeen lailla mutkittelevalle vuoristotielle. Minä pelkäsin henkeni edestä katsellessani alas jyrkkään ja syvään pudotukseen, joka melkein välittömästi tien pientareen vieressä olisi odottanut, mikäli yhdenkään ajovirheen olisi tehnyt. Matka tuntui ikuisuudelta siitä huolimatta, että Jay ajoi rauhallisesti ja poikkeuksellista varovaisuutta noudattaen. Toinen toistaan seuranneiden jyrkkien nousujen jälkeen tie lähti vihdoin viemään hiljalleen alaspäin. Sitruunallakin oli ilmeisesti alahuuli alkanut väpättää vuoristoteistä, koska loppumatkasta kojelautaan syttyi ilotulituksen lailla vikavaloja. Ja taas juostiin varaosaliikkeessä kaiken maailman osia, mittareita ja sulakkeita ostamassa.
Pitkääkin pidemmältä tuntuneen ajopäivän päätteeksi saavuimme Bragan kaupunkiin. Leirintäalueen löytämisen, sisäänkirjautumisen ja auton parkkeerauksen jälkeen alkoi kivasti taas satamaan. Voi tätä ilon ja onnen päivää. Sitruunan ongelmien löytämisen ja korjaamisen jälkeen päivää olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, mutta kolean vuoristoilman ja sateen vuoksi emme lähteneet enää mihinkään. Emme nimittäin halunneet ottaa riskiä, että tulisimme kipeäksi ja siksi jäimme loppupäiväksi Sitruunaan mököttämään. Vaikka minua oli alkanut hieman kiukuttamaan tämä meitä seuraava kylmä ja kolea sää, puhumattakaan Orionin kaatosateista, niin Portugalin sateet ja +7 lämpötila ei onneksi kovasti lannistanut. Sen sijaan asetuin mukavasti Sitruunan sängylle istumaan sateen ropistessa kattoon, otin puhelimen käteen, avasin Google Mapsin ja katsoin, kuinka nopeasti täältä perhanan loppumattomasta koleasta sateesta ajaisi kotiin.
Braga, Portugali
Aamulla satoi edelleen vettä. Muutaman tunnin möllöttämisen jälkeen Jay kävi päiväunille, ja minä join lasin punaviiniä lounaaksi. Puolen päivän jälkeen sade alkoi kuitenkin vihdoin hellittää ja aurinko pilkisti pilvien välistä, joten lähdimme suunnistamaan Bragan vanhaan kaupunkiin. Etsimme ensimmäiseksi ruokapaikan ja sen jälkeen kiertelimme vanhan kaupungin nähtävyyksiä. Bragaa kutsutaan Portugalin Roomaksi, sillä kaupungissa on runsaasti roomalaiskatoliseen uskontokuntaan kuuluvia asukkaita sekä valtavasti kirkkoja ja muita uskonnollisia paikkoja.
Kävimme myös vierailemassa Bragan katedraalissa. Katedraali on Portugalin vanhin ja myös yksi Iberian niemimaan vanhimmista katedraaleista. Lisäksi se on yksi koko Portugalin tärkeimpiä rakennuksia. Katedraali on rakennettu 1000-luvulla ja sen sisällä on muun muassa kuninkaallisten hautoja sekä uskonnollisen taiteen museo.
Postikortti matkaan ja nukkumaan
Kaupunkikierroksen lopuksi sujautimme myös postikortin lähtevien postien postilaatikkoon. Olin luvannut äidinäidilleni, että lähettäisin hänelle postikortin niistä kohteista, joissa olemme käyneet. Ihan kaikista tähän asti vierailluista paikoista emme olleet korttia lähettäneet, mutta oli niitä jo muutama laitettu reissun varrelta matkaan.
Loppujen lopuksi vierailu Bragassa osoittautui oikein onnistuneeksi Sitruunan ongelmista ja sääkiukuttelusta huolimatta. Illalla palatessamme leirintäalueelle menimme aikaisin nukkumaan, jotta jaksoimme seuraavana päivänä herätä reippaina jatkamaan matkaa. The show must go on!
