Yrtti mäelle
Aamulla Sitruunan hengetär oli vauhdissa La Rochellen leirintäalueella, kun hän jälleen puunasi ja järjesteli Sitruunaa.
J: ”Eiks me heitetä nää muovikupit menemään kun nää alkaa jo halkeilemaan. Voidaan käyttää näitä viinilaseja kahvikuppeina ja sit jos ne halkee niin heitetään nekin roskiin.”
E: ”Tai sit vaan ostetaan jostain kahvikupit??”
J: ”No sekin tietysti. Minä laitoin tämän meidän muovisen kasvin muuten tähän roikkumaan, katso näin hienosti. Sitten jos se reuna alkaa siitä roikkumiskohdasta repeämään niin whop, yrtti mäelle.”
Aamuisen siivoilun jälkeen lähdimme kohti La Rochellen keskustaa paikallisella bussilla. Keskustassa oli mukava pyöriä ja katsella nähtävyyksiä, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila näytti reilusti yli +20 astetta. Kyllä Ranska meitä nyt hellii! Vaikka emme vierailleet missään sisätilanähtävyyksissä, oli päivä oikein antoisa La Rochellen katuja muutamien muiden turistien joukossa kävellen merituulen tuivertaessa hiuksiin. Ennen leirintäalueelle palaamista pysähdyimme vielä pizzalle aivan venesataman tuntumaan.
Fast and furious
Bussimatkamme takaisin keskustasta leirintäalueelle oli astetta hurjempi kuin keskustaan mennessämme. Meitä kyyditsi bussikuski, joka oli selvästi katsonut Fast and Furious -elokuvat useampaan otteeseen ja bussikyyti tuntui siltä, kuin olisi istunut huvipuistolaitteessa. Kuski ajoi niin hurjaa vauhtia, että renkaat kolisivat katukivetyksiin ja takapuskuri hidastustöyssyihin. Minä olin ihan varma, että päivämme olivat luetut. Vauhdikkaasta kyydistä huolimatta suoriuduimme ehjin nahoin bussimatkasta. Jäimme tosin pyynnöstäni yhtä pysäkkiä aiemmin pois kyydistä ja kävelimme loppumatkan.
Sitruunan ovensulkemisen perusteet
Illalla oli vuorossa Sitruunan sivuoven kiinnilaiton opetustunti, joka sisälsi teorian lisäksi konkreettisia harjoituksia ja tentin. Tilanne muistutti hieman Modern Family -sarjasta kohtausta, jossa Phil Dunphy yrittää opettaa Jay Pritchettille printterin käyttöä. Kohtauksessa Dunphylla on käytössään laulumuistisääntö:” The computer and the printer must talk talk talk, command P makes the picture walk walk walk”. Sitruunan sivuoven kiinnilaiton opetustunnilla laulumuistisääntöä ei ollut, vaikkakaan Pritchettin vastaus Dunphyn laulumuistisääntöön ei ollut kaukana siitä, mitä minäkin olisin voinut opetustunnilla sanoa: “I’m gonna get a beer beer beer before I hit you on the head head head.”
Wine o’clock
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti etelää. Seuraava kohde oli Euroopan viinipääkaupunki Bordeaux. Leirintäalue, johon olimme menossa, oli noin 8 kilometrin päässä keskustasta. Sisään kirjauduttuamme respan nainen lätkäisi käteemme kartan, josta näki kaiken tarpeellisen leirintäalueeseen liittyen. Luettelin innoissani kaikkea, mitä leirintäalueelta löytyi: ”Täällä on baari, ravintola, snäkkipaikka… Sit on hei jotain äksöniä, köysirata, pingistä, minigolfia, uima-allas..!” Tähän Jay tuumasi: ”Joo ei niitä kannata sen enempää katella, me ollaan kohta taas kaasu pohjassa pakko mennä moi moi!” Tarkoituksemme oli majoittua Bordeaux’n lähellä sijaitsevalla leirintäalueella kaksi yötä, joista ainoan kokonaisen päivän viettäisimme kaupungin keskustassa kierrellen. Siitä huolimatta ehdotin, että kävisimme vilkaisemassa mitä kaikkea leirintäalueella oli tarjota. Jay suostui tähän, mutta vain yhdellä ehdolla; että kävisimme ensin pesemässä pyykkiä.
Nälkäisiä räpyläjalkaisia ystäviä
Leirintäalueilla on usein huoltorakennus, josta löytyy suihkujen ja vessojen lisäksi myös pyykinpesukoneet vaatteiden pesua varten. Tämä leirintäalue ei ollut poikkeus. Kävimme työntämässä pyykit koneeseen ja lähdimme tutkimaan leirintäaluetta. Alueelle oli tehty monta tekolampea, joita ympäröivät puiset vuokramökit. Paikan suuruudesta, monesta karavaanipaikasta sekä vuokramökistä huolimatta monikaan kartassa oleva yleinen alue ei ollut käytössä. Baari kyllä löytyi, mutta se oli rakennusvaiheessa. Uima-allas oli tiiviisti peitelty eikä näin ollen käytössä ja kaikki aktiviteetitkin oli suunnattu pääasiassa pienille lapsille, eikä ravintolakaan ollut auki. Pikainen visiittimme ja se, että emme kerkeäisi juurikaan leirintäalueesta vierailullamme nauttimaan ei enää haitannutkaan niin paljoa.
Vietimme illan leirintäpaikallamme Sitruunan vieressä retkituoleissa istuskellen ja kesäisestä säästä nautiskellen. Hieman ennen pimeäntuloa meitä tuli tervehtimään myös leirintäalueen räpyläjalkaiset asukkaat, nimittäin kolme sorsaa. He olivat sen verran kesyjä, että uskalsivat tulla aivan meidän lähellemme. Oletettavasti joku heitä ruokkii tai on joskus alueella ruokkinut, kun olivat niin tuttavallisia. Heidän tiiviistä tuijotuksestaan huolimatta me emme kuitenkaan tarjoilleet heille ruokaa. Pian sorsat taisivat todeta, että turha tässä on sen enempää päivystää ja niin he lähtivät mielenosoituksellisen kaakatuksen saattelemana jatkamaan matkaansa.
Maalaisjunttien matka isoon kaupunkiin
Bordeaux-päivä oli koittanut! Leirintäalueen infolippusessa oli tarkat ohjeet, kuinka julkisilla kulkuneuvoilla pääsisi keskustaan ja näitä ohjeita meidän oli tarkoitus noudattaa. Keskustaan päästäkseen meidän pitäisi ensin hypätä bussiin ja bussimatkan jälkeen jatkaa matkaa vielä raitiovaunulla. Pitkä kävelymatka bussipysäkille ei ollut, sillä se sijaitsi aivan leirintäalueen edessä. Bussipysäkille päästyämme ja ajoaikataulut luettuamme totesimme kuitenkin, että pääsisimme nopeammin raitiovaunupysäkille kävellen. Seuraava bussi olisi nimittäin saapunut vasta tunnin päästä ja ratikkapysäkille oli vain muutaman kilometrin matka.
Raitiovaunupysäkille käveltyämme odottikin ratikka meitä jo sopivasti pysäkillä. Hieman omituista oli kuitenkin se, että raitiovaunu näytti seisovan pysäkillä vähän turhankin kauan. Tilannetta hetken ihmeteltyämme Jay kysyi paikalliselta ohikulkijalta, pääsisikö pysäkillä olevan ratikan kyydissä keskustaan. Paikallinen tiesi kertoa, että meneillään oli joku tekninen ongelma, toisin sanoen ratikka oli siis jämähtänyt kyseiselle pysäkille. Keskustaan oli kuitenkin mahdollista päästä edelleen ratikalla, mutta se vaatisi ratikan vaihtoa kahdesti. Tämä oli kahdelle landepaukulle liikaa, joten matka jatkui kävellen kohti keskustaa.
Maalaisjuntit isossa kaupungissa
Matka keskustaan taittui oikein hyvin, mutta matkan pituus yllätti sekä minut että Jayn. Siis siitäkin huolimatta, että olimme katsoneet matkan pituuden Google Mapsista. Matka leirintäalueelta Bordeaux’n keskustaan oli tosiaan 8 kilometriä ja kuvittelimme, että eihän se ole matka eikä mikään. Hyvin äkkiä tuli kuitenkin selväksi, että emme olekaan niin reippaita kävelijöitä kuin kuvittelimme ja näin ollen keskustaan saavuttuamme olimme aivan puhki. Lisäksi nälkäkin alkoi jo kurnia vatsassa. Lähdimme ensimmäiseksi etsimään ruokapaikkaa. Nopeasti meille kuitenkin selvisi, että lounasaika keskustassa oli juuri tullut päätökseensä eikä yksikään matkalle osunut ravintola tarjoillut enää tähän aikaan ruokaa, kello kolmelta iltapäivällä. Onneksi meillä oli sentään vesipullo mukana.
Jatkoimme päättömästi veden voimalla kaupungilla haahuilua, kunnes vihdoin löysimme ravintolan (Sweeney Todd´s), josta sai tilattua ruokaa myös näin epäinhimilliseen aikaan, kun me maalaisjuntit satuimme olemaan liikenteessä. Koko päivän tarpomisen jälkeen ruoka maistui paremmin kuin hyvin. Lisäksi ravintolan tarjoilija oli todella mukava. Kun kerroimme hänelle, miten olimme päässeet keskustaan, hän neuvoi meille taksitolpan sijainnin, jotta voisimme ottaa taksin takaisin leirintäalueelle sitten kun kaupunkikierros olisi ohi. Tarjoilija antoi meille myös matkaan kartan, josta hän ympyröi taksitolpan sijainnin ja sen lisäksi hän ympyröi kaksi muuta paikkaa, mikäli tolpalla ei olisi takseja.
Bordeaux
Valitettavasti kävelymatka oli vienyt meiltä kaiken energian, eikä evästaukokaan auttanut meitä palautumaan täysin, joten iso osa nähtävyyksistä jäi kiertämättä. Jaksoimme me kuitenkin muutaman tunnin kierrellä kaupungilla myöhäisen lounaan jälkeen, joten ihan turha kävelyreissu ei ollut. Bordeaux’ssa oli La Rochelleen verrattuna huomattavasti enemmän turisteja, joissain paikoissa jopa tungokseen saakka. Kaikkia näkemiämme katedraaleja ja museoita oltiin myös paraikaa restauroimassa, samaan tapaan kuin monessa muussakin aiemmin tällä reissulla käymissämme kaupungeissa. Johtuneeko siitä, että pitkän pandemia-ajan jälkeen on todettu, että restaurointeja on hyvä toteuttaa nyt, kun turisteja ei ole niin paljon liikenteessä.
Matka takaisin leirintäalueelle taittui näppärästi taksilla, johon hyppäsimme taksitolpalta. Taksikuski oli oikein mukava ja höpöttelimme koko matkan toisillemme, vaikka emme juuri samaa kieltä puhuneetkaan. Sitruunalle päästyämme sorsat vaapustivat jälleen meitä tuijottamaan sen toivossa, että tilanne ruokatarjoilun suhteen olisi muuttunut edellisestä päivästä. Mutta niin kuin aiemmin Bordeaux’n keskustassa, myös ravintola Sitruunan ruokatarjoilu oli kortilla. Sorsat joutuivat siis jälleen pettymään ja lähtivät vaapustamaan tiehensä, jälleen kovaa kaakattaen.
Menimme illalla aikaisin nukkumaan ja aamulla käväisimme pikaisesti Bordeaux’n lähellä sijaitsevassa puistossa (Parc Majolan in Blanquefort), ennen kuin suuntasimme Sitruunan nokan kohti Espanjaa.
