Guten morgen!
Aamulla herätessämme auringonvalo pilkisti ikkunaverhojen välistä. Oli selvästi tulossa aurinkoinen päivä! Autosta ulos astuessamme todellisuus iski kuitenkin kovaa vasten kasvoja. Aurinkoisesta kelistä huolimatta tuuli niin kovaa, että autosta ulos astuttuani en ollut enää varma onko minulla hiuksia päässä. Pelkäsimme, että aurinkopaneelimme irtoaa katolta ja lentää itsekseen kotiin rajujen tuulenpuuskien seurauksena. Täti Aurinkoinen lupasi onneksi kerätä aurinkopaneelin varastoomme talteen, mikäli se sattuu tulemaan häntä vastaan kotipihallamme.
Kovasta tuulesta huolimatta lähdimme kiertelemään Dersaun kylää. Kadut olivat siistejä, omakotitalot suuria ja talojen pihat hyvin hoidettuja. Lähetin ystävällemme Muuvipeikolle kuvia kylästä ja hän sanoi, että kadut näyttävät kuin suoraan Täydellisten naisten Wisteria Lanelta. Kylän kiertämisen jälkeen pyörähdimme Großer Plöner See -järven rannalla, jossa bongasimme muutamien pienempien lintujen lisäksi evästauolla olevan joutsenen. Joutsen oli aivan rannan tuntumassa ja kalasteli pitkän kaulansa avulla kovasti jotakin syötävää järven pohjasta. Takaisin Sitruunalle saavuimme juuri kreivin aikaan, sillä heti Sitruunan oven kiinni paiskattuamme alkoi ulkona raju vesisade, jota seurasi raekuuro. Hieman tässä pääsikin jo koti-ikävä yllättämään ja kylmä sade ja viima loi kotoisaa tunnelmaa.
Loppupäivän vietimme Sitruunassa sateen suojassa. Jaylla kävi välittömästi aika pitkäksi, joten hän alkoi puunaamaan ja järjestelemään Sitruunaa kuin viimeistä päivää. Rankan puunauksen ja järjestelyn päätteeksi kävimme pyörähtämässä leirintäalueen Bistrossa. Saatoimme me juoda yhdet kaljatkin.
Palatessamme Bistrolta Sitruunalle leirintäalueelle oli ilmestynyt yksi uusi perhe matkailuvaunuineen. Heillä oli matkailuvaunun lisäksi vaunuun kiinnitettävä lisäteltta sekä yksi ylimääräinen irtoteltta. He olivat myös viritelleet omalle alueelleen tunnelmalliset pihavalot.
E: ”Naapureilla on tuolla pihavalot ja kaikki.”
J: ”Niin ne on varmaan pidempään kun yhen viikonlopun täällä.”
E: ”Jos ei ite oltais huomenna (lauantaina) lähdössä täältä, niin olis kiva nähdä ovatko nähneet kaiken ton vaivan vaan yhden viikonlopun tähden.”
J: ”Kyllähän se Täti Aurinkoinenkin virittelis kaiken maailman teltat, valot ja puutarhakalusteet vimpan päälle vaikka ei tekis muuta kun ottais parit kuvat ja köröttelis heti sit menemään.”
On the road again
Seuraavana aamuna oli aika jatkaa matkaa. Kävin ennen lähtöä suihkussa ja Jay jäi sillä aikaa laittamaan Sitruunaa lähtökuntoon. Suihkusta palattuani Jay istui jo kuskin paikalla valmiina lähtöön. Itse en ollut todellakaan vielä lähtövalmis märkine hiuksineni, vaan minun piti vielä pukea, kuivata hiukset ja meikata.
E: ”Vaikka sä oot aina niin hätäsesti menossa niin se on kyllä ystävällistä kun jaksat maltillisesti aina odottaa että saan itseni valmiiksi etkä ikinä valita.”
J: ”Ei se odottelu minua haittaa. Mutta kyllä mä välillä mietin, että mihin sulla kuluu kaikki se aika. Jos mä eläisin noin hitaasti niin mä oisin vasta 10-vuotias.”
Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy
Jos sanoisin, että olimme hieman kyllästyneitä jatkuvaan sateeseen, viimaan ja kylmyyteen, olisi se aikamoista vähättelyä. Olimmekin tehneet edellisenä iltana Sitruunassa nysvätessämme päätöksen suunnata suorinta tietä Espanjaan kiertelemättä sen enempää matkalle osuvia paikkoja. Suorin tie siihen Espanjan kaupunkiin, jonka olimme ottaneet ensimmäiseksi tukikohdaksemme, kulki Belgian halki Ranskaan. Ajoaika Saksan Dersausta Belgian rajalle oli noin 8 tuntia. Muutamaa vessapysähdystä lukuun ottamatta posotimme suorinta tietä rajan yli. Belgian puolella maisema muuttui välittömästi. Rajan ylitettyämme reitti kulki läpi pienen kylän, joka oli täynnä kauniita kivitaloja ja kapeita katuja, söpöjä pubeja ja vehreitä maaseutumaisemia. Näytti siltä, kuin olisimme saapuneet Emmerdalen kylään.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli nukkua Belgian Bastogne -kaupungissa ilmaisella parkkipaikalla ja jatkaa aamulla matkaa Ranskaan sen enempää Belgiaa kiertämättä. Kuitenkin heti nähtyämme edellä mainitun pienen kylän, alkoi meitä Belgian läpiajo tukka putkella kaduttamaan. Pienet söpöt maalaiskylät seurasivat toinen toisiaan ajaessamme kohti Bastognea.
Nää yöt ei anna armoo
Iltahämärän hiipiessä Sitruuna päätti alkaa jälleen kiukuttelemaan. Sen lisäksi että oikea vilkku lakkasi jälleen toimimasta, myös peruutussummeri alkoi temppuilemaan ja se meni päälle aina, kun painoi jarrua. Pitkä ajopäivä ja Sitruunan yhtäkkinen kiukuttelu olivat tehneet tehtävänsä ja havaitsin, että väsymys ja ärtymys olivat vallanneet Sitruunassa vallitsevan ilmapiirin. Bastogneen olisi ollut vielä yli tunnin ajomatka, mutta totesin mitään sen enempää ääneen sanomatta, että olisi viisainta etsiä Googlesta joku vaihtoehtoinen kaupunki tai kylä, johon ei olisi enää kovin pitkä matka sen hetkisestä sijainnistamme. Kun sellainen löytyi, neuvoin reitin sinne ja vaihdoimme suuntaa.
Saavuimme Durbuy -nimisen kylän kupeeseen ja aikamme kierreltyämme kaikki kirkkojen ja museoiden pihat löysimme potentiaalisen P-paikan, johon jäädä yöksi. Sammutimme auton ja asetuimme taloksi. P-paikalle kuului kuitenkin jostakin musiikkia. Tässä vaiheessa oli jo aivan pilkkopimeää, joten emme osanneet paikantaa musiikin tulonlähdettä. Lisäksi P-paikka oli pienen tienpätkän jyrkän mutkan kohdalla ja Jayta alkoi huolettamaan, että joku ajaisi pahimmassa tapauksessa yöllä meidän autoamme päin. Belgiassa kun nopeusrajoitukset ovat aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Aivot saattoivat käydä hieman pitkän päivän takia jälleen ylikierroksilla, mutta emme halunneet ottaa mitään turhia riskejä. Ei siis auttanut muu kuin käynnistää auto uudelleen ja jatkaa matkaa. Durbuy-kylän läpi ajaessamme saimme vastauksen siihen, mistä kova musiikki kuului: Durbuyn kylässä oli meneillään festarit. Mikäli emme olisi olleet niin väsyneitä, olisi ollut mukava jäädä festareille seuraamaan hieman meininkiä. Sillä hetkellä meitä ei kuitenkaan kiinnostanut kun yöpaikan löytäminen ja nukkumaan käyminen.
Hyödynsin reissullamme Park4night -sovellusta yöpaikkojen bongailuun. Sieltä löytyi myös seuraava potentiaalinen yöpaikkamme, joka oli julkisella P-paikalla Somme-Leuzen kylässä. Sovelluksen mukaan kyseisellä parkkialueella oli muutama muukin sovelluksen käyttäjä joskus yhden yön viettänyt ja matkaa sinne oli Durbuyn kylästä noin 20 minuuttia.
Perille päästyämme totesimme, että P-paikka vaikutti turvalliselta. Ensinnäkin Somme-Leuzen kylä näytti todella pieneltä ja rauhalliselta. Toisekseen parkkipaikka sijaitsi päiväkodin välittömässä läheisyydessä. Onneksi oli lauantain ja sunnuntain välinen yö, sillä pakettiauto päiväkodin pihassa olisi voinut näyttää arkiaamuna hieman hämärältä. Sitruunan peruutussummerin huutamista koko p-paikan metsästyksen ajan kuunneltuamme soi mukavasti korvissa, kun ummistimme silmämme päiväkodin pihassa.
