Good morning Sweden!
Aamulla heräsimme ruotsalaisella raskaan kaluston levähdyspaikalla uuteen aamuun kaikkea muuta kuin uusin silmin. En oikeastaan tiedä, voiko vanhemmilla silmillä enää herätäkään. Yö oli kuitenkin sujunut ongelmitta; kukaan ei yrittänyt murtautua autoon ja saimme nukuttua kohtuullisesti. Jay heräsi ensimmäisenä reilusti ennen minua, pirteänä ja valmiina uuteen päivään. Hän alkoikin ensitöikseen kaivella tavaroita esille aamupalaa ja kahvinkeittoa varten, aikomuksenaan keittää ensin kahvit ja sitten herättää minut mukavasti tuoreelle kahvikupposelle. Sitruunamme oli kuitenkin aamuisesta kahvinkeitosta eri mieltä: Jayn laittaessa vedet kiehumaan paloi invertteristä sulake. Voi tätä ilon ja onnen päivää.
Tuoreen kahvikupposen sijasta Jay siis herättikin minut jakaakseen ilouutisen invertterin sulakkeesta kanssani. En ole muutenkaan heti herättyäni kovin vastaanottavaisella tuulella näin iltaihmiseksi, saati kyseisellä hetkellä, kun samaan aikaan kuunnellessani Jayn ilouutista silmät vielä puoliksi ummessa tunsin, kuinka kurkku oli aivan turvoksissa eikä henki kulkenut kunnolla. Flunssa oli saapunut matkavieraaksemme. Näiden fiilisten saattelemana totesinkin aurinkoisesti Jaylle tähän meidän invertteriongelmaan kypsän aikuisen tavoin, että eiköhän lähdetä takaisin kotiin. Olimmehan me jo päässeet kuitenkin ainakin noin 300 kilometrin päähän koti-Suomesta.
Aamukiukusta toivuttuamme Jay yritti vaihtaa invertteriin uuden sulakkeen, mutta sekin saatana paloi heti, koska meillä ei ollut tarpeeksi isoja vaihtosulakkeita mukana. Voi tätä ilon ja onnen päivää. Ei muuta kuin uloke otsassa ilman aamukahvia jatkamaan matkaa ja Googlettamaan lähialueen Biltema -myymälöitä, joista voisimme ostaa uuden sulakkeen invertteriin.
Case sulake
Lähin Biltema löytyi Jönköpingistä ja kävimmekin siellä vain todetaksemme, että juuri ne sulakkeet olivat kyseisestä Biltemasta loppuneet, joita me olisimme autoon tarvinneet. Voi tätä ilon ja onnen päivää. Googletimme Bilteman nettisivuilta, olisiko muiden lähialueiden myymälöissä ollut tarvitsemiamme sulakkeita. Bilteman nettisivujen mukaan Värnamon myymälässä oli vielä kyseisiä sulakkeita tarjolla, mutta vain yksi kappale jäljellä. Matkaa Värnamoon Jönköpingistä oli noin 45 minuuttia ja pelkäsimme, että sulake kerettäisiin myydä ennen kuin kerkeämme perille.
Edelleen Jönköpingin Biltemassa seisoskellessamme aloimme selvittää, saisimmeko varauttua viimeisen Värnamosta löytyvän sulakkeen suoraan Bilteman nettisivuilta. Tähän jouduimme pyytämään apua Jönköpingin Bilteman henkilökunnalta ja tässä vaiheessa jo valmiiksi hermostunut Jay oli hermojensa kanssa aivan äärirajoilla. Hän oli ihan varma, että me jäämme kokonaan ilman sulaketta ja näin ollen ilman sähköä eli toisin sanoen päivämme ovat luetut eikä mitään ole enää tehtävissä. Hermojen menetyksen johdosta Jay huuteli selkäni takana koko ajan jotakin suomeksi samaan aikaan kun yritin rauhallisesti ja ystävällisesti selvittää asiaa englanniksi Jönköpingin myyjän kanssa.
Jayn huutelu teki minun ja Bilteman myyjän välisestä keskustelusta hieman haastavaa, joten pyysinkin myyjää odottamaan hetken, käännyin Jayta kohti, hymyilin leveästi ja sanoin hänelle suomeksi niin ystävälliseen sävyyn kun vain pystyin: “Jos sä et nyt heti lopeta tota järjetöntä hösöttämistä, mä haen autosta imurinputken ja kalautan sua sillä päähän.” Tämän jälkeen jatkoin keskustelua Bilteman myyjän kanssa. Valitettavasti sulakkeen varaaminen ei kuitenkaan onnistunut, joten lähdimme ajamaan kohti Värnamoa toivoen parasta. Voi tätä ilon ja onnen päivää.
Värnamossa oli kuin olikin sulakkeita, itse asiassa useampikin kuin yksi. Jay kuitenkin ehdotti, että ostaisimme vain yhden, koska emme me kuulemma enempää tarvitse: “Mitä muka voisi sattua”. Minä puolestani ehdotin, että ostaisimme kaksi sulaketta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Jayn mielestä sellainen varmuuden vuoksi ostelu oli rahan tuhlausta. Lähdimme Värnamon Biltemasta mukanamme kaksi uutta sulaketta. Jay sai vaihdettua sulakkeen ja saimme invertterin toimimaan. Voi tätä ilon ja onnen päivää!
On the road again
Värnamosta matka jatkui Helsingborgiin ja siitä lautalla Tanskan Helsingøriin. Olimme varanneet yhden yön Tanskan Nivåsta, tällä kertaa ihan viralliselta leirintäalueelta. Reitti satamasta leirintäalueelle kulki meren viertä pitkin ja matkalla oli paljon kauniita taloja, pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Yhden matkalla nähdyn kahvilan nimi oli Cafe Vitus:
E: ”Kato, Cafe Vitus!”
J: ”Ai mis vitus?”
Nivån leirintäalue oli siisti, iso ja kotoisa ja alueella oli karavaanipaikkojen lisäksi paljon söpöjä pieniä mökkejä. Alue oli kävelymatkan päässä rantaviivasta ja lyhyen matkan päässä Kööpenhaminasta. Henkilökunta oli ystävällistä ja suihkutilat siistit. Päivä päättyi siis kaikista vastoinkäymisistä huolimatta vallan mainiosti!
Rise and shine!
Aamulla jatkoimme matkaamme kohti Tanskan Rødbyn satamaa ja siitä lautalla Saksan Puttgardeniin. Matka taittui niin sutjakasti, että hyvä kun itse pysyi kärryillä siitä, missä maassa oikein milloinkin viiletimme. Varasimme yöpaikan leirintäalueelta Dersausta, Großer Plöner See -järven rannalta läheltä Lübeckiä. Matkaa satamasta leirintäalueelle oli noin 150 kilometriä. Matkalla kohti Dersaun leirintäaluetta Jay totesi, että Sitruunan oikean puoleinen vilkkuvalo ei ollut temppuillut pitkään aikaan: ”Ei oo toi vilkku kiukutellu pitkään aikaan. Säikähtiköhän Sitruuna et se joutuu oikeesti jäämään Ranskaan?”
Varasimme Dersaun leirintäalueelta kaksi yötä, jotta kerkeäisimme hieman rauhoittumaan alkumatkan tohinasta. Olisi myös kiva tutkia vähän lähiseutua ja Großer Plöner See -järven aluetta. Valitettavasti sää on kuitenkin ollut koko alkumatkan sateinen, tuulinen ja kolea, joten ainakaan vielä ei ole tehnyt mieli lähteä patikoimaan ulkoilmaan. Saksaan päästyämme minä uskaltauduin kuitenkin jo luopumaan yhdistä pitkistä housuistani. Alkaa olla nimittäin jo sen verran lämmin, että kahdet housut päällekkäin riittää! Alles gute!
