Aamu alkoi vuokra-auton palautuksella. Sen jälkeen lähdimme kantamaan kamojamme majapaikaltamme takaisin Sitruunaan ja valmistautumaan lähtöön kohti Fuengirolan torin ilmaista karavaaniparkkipaikkaa. Lähtökuopissa ollessamme Jay käynnisti auton sen enempää ajattelematta niin, että kuskin ovi oli auki. Sitruuna valahti käynnistyessään taaksepäin parkkiruutujen takana sijaitsevaan vesikouruun kuskin oven osuessa samanaikaisesti viereisellä paikalla olleen henkilöauton oikeanpuoleiseen sivupeiliin. Voi tätä ilon ja onnen päivää. Sitruuna ei kolauksesta juuri näkyvää osumaa ottanut, mutta naapuriauton sivupeiliin jäi aikamoiset maalikolhut. Muuten sivupeili ei onneksi vahingoittunut. Henkilöautoa tutkiessamme näytti siltä, että Sitruunan aiheuttamat jäljet olivat vain yhdet muiden joukossa. Auto nimittäin näytti jo valmiiksi siltä, että sen seuraava matka tulisi olemaan paalain. Siitä huolimatta tilanteessa ei auttanut muu, kuin alkaa etsimään auton omistajaa. Tuskallisen etsimisen jälkeen omistajaa ei kuitenkaan löytynyt ja jouduimme luovuttamaan. Jätettyämme lapun yhteystietoineen auton tuulilasille, lähdimme suunnistamaan kohti toria.
On näitä kotitöitä
Torille päästyämme Jay alkoi luonnollisesti siivoamaan Sitruunaa. Aurinko porotti suoraan kohti Sitruunaa, sillä parkkialueen lähellä ei ollut yhtäkään puuta antamassa suojaa auringon paahteelta.
J: ”Vittu tääl on kuuma!”
E: ”No otat ihan rauhassa ja oot tälleen paikallas niin ei tässä oo yhtään kuuma.”
J: ”No en minä ennätä kun on näitä kotitöitä!”
Ektsm -ukko ja Lonkka saapuivat myöhemmin Sitruunalle iltapäiväkahville mukanaan herkullisen näköiset leivokset. Hiki valuen joimme kahvit Sitruunalla Lonkan kertoessa tarinaa Norttonin kämpän lähellä sijaitsevan kaupan myyjästä. Lonkka oli ollut taannoin ostamassa kaupasta vettä, ja myyjä oli kuulemma tarjoutunut kantamaan vedet kaupasta Norttonin kämpälle. Tähän Lonkka ei tietenkään ollut kehdannut suostua, mutta myyjän ystävällinen ele oli jäänyt elävästi mieleen.
Kahvit juotuamme lähdimme pienelle iltakävelylle rantakadulle. Tori ja sen karavaaniparkkipaikka sijaitsi aivan Fuengirolan kaupunginosan läheisyydessä, jossa asui paljon suomalaisia. Lonkka ja Ektsm -ukko pitivätkin meille esittelykierroksen alueen läpi kävellessämme: ”Tässä on tää spurgupuisto.. Sit tässä menee tää kuivan joen silta.. Tuolla oli ennen Iskelmä.. Tossa on Tauskin baari… Tuolla on suomalainen kauppa..”
Fuengirola sijaitsee Etelä-Espanjan aurinkorannoilla, noin 30 kilometriä Málagasta lounaaseen. Kaupungissa on paljon muutakin, kuin spurgupuisto ja Tauskin baari, sillä Fuengirola on yksi Aurinkorantojen suosikkikohteista ja kohteeseen eksyy paljon etenkin suomalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia turisteja. Fuengirolassa asuu virallisesti noin 85 600 ihmistä (vuoden 2023 tilastojen mukaan), mutta kesäisin kaupungin asukasmäärä kolminkertaistuu matkailijavirtojen myötä. Suomalaiset pärjäävät Fuengirolassa hyvin ilman englannin kielen taitoa, sillä kohteesta löytyy esimerkiksi suomalainen autoliike, peruskoulu kahvila, ravintola ja parturi. Lisäksi alueella on saatavilla suomenkielisiä lääkäri- ja hammaslääkäripalveluja.
A megapint?
Seuraavan päivän ohjelmassa oli frisbeegolf. Lähdimme Jayn kanssa aikaisin aamusta kävelemään Sitruunalta Norttonin kämpälle, josta oli tarkoitus ottaa porukalla taksi Mijaksen frisbeegolfradalle. Päästyämme kämpälle Norttoni kertoi, että oli edellisenä iltana katsonut koosteen Deppin ja Heardin oikeudenkäynnistä ja pyysinkin häntä kertomaan minulle oikeudenkäynnin kiinnostavimmat osiot. Jutellessamme parvekkeella oikeudenkäynnistä tappeli Lonkka jälleen pesukoneen kanssa. Pesukone oli ottanut taas lopputilin ja polttanut asunnosta sulakkeen. Siis siitäkin huolimatta, että Lonkka oli käyttänyt korjaajan ohjeistamaa taianomaista ohjelmaa, jolla pyykkejä hänen mukaansa pystyi huoletta pesemään. Pesukoneen kanssa oli kuulemma ollut vääntöä korjaajan käynnin jälkeen joka kerta kuin sitä yritti laittaa päälle – kone toimi vain silloin tällöin, kun sille päälle sattui.
Aamurupattelun ja pesukoneen kanssa taistelun jälkeen lähdimme kohti taksitolppaa. Norttoni oli alkureissusta kävellyt itselleen niin massiiviset vesikellot jalkapohjiin, että hän jätti frisbeegolfreissun väliin, eikä Lonkkaakaan huvittanut lähteä mukaan. Taksiin kohti Mijaksen frisbeegolfrataa hyppäsi siis Väiski, Ektsm -ukko, Jay ja minä.
Kärsivällisyys vaakalaudalla
Perille saapuessamme taivas oli pilvetön ja havaitsimme nopeasti, että frisbeegolfrata sijaitsi alueella, jossa ei juuri puita kasvanut. Työntekijä varmistelikin ennen meidän heittokierroksellemme lähtöä, että meillä oli varmasti tarpeeksi juotavaa mukana. Kierroksella ollessamme minua alkoi perinteisesti alkuhuuman jälkeen surkea suoriutumiseni kiukuttamaan. En kuitenkaan lopettanut kesken, vaan jatkoin kiukutellen kierroksen loppuun saakka. Ektsm -ukko puolestaan heitti niin tunteella ja vauhdilla, että muutaman kerran sai pelätä, että koko ukko lähtee lentoon frisbeen mukana.
Mijaksen frisbeegolfrata sijaitsee vajaan 10 kilometrin päässä Fuengirolasta ja kaikista helpoiten sinne pääsee taksilla. Mijas Discgolfpark on perustettu vuonna 2016 ja sitä pyörittää suomalainen pariskunta, joten palvelua on mahdollista saada suomeksi. Mikäli omaa frisbeetä ei ole mukana, voi sellaisen vuokrata paikan päältä. Väyliä radalta löytyy 18. Kierrokselle kannattaa varata tarpeeksi juotavaa mukaan, sillä väylien sijainti on aukealla paikalla, eikä varjon antamaa suojaa juuri löydy. Mikäli omaa juotavaa ei ole mukana, voi sitä ostaa paikan päältä. Väylät ovat paikoittain haastavia, eivätkä kaikki niistä välttämättä sovi aloittelijoille.
Kolme tuntia kestäneen paahteisen (ja jos minulta kysytään, niin turhauttavan) kierroksen jälkeen totesimme, että eiköhän yksi kierros riitä tältä erää. Tilasimme taksin ja jäimme odottelemaan sitä puiden suojaan paahtavalta auringolta. Odotellessamme tiedustelin Väiskiltä, että kiukutteleeko Norttoni koskaan heidän ollessaan frisbeegolfia pelaamassa, johon Väiski vastasi: ”No siis… Teillä kahdella on aika samanlainen tyyli.”
Paljon maksaa?
Lonkan ja Ektsm -ukon reissu läheni loppuaan. Suuntasimme porukalla heidän toiseksi viimeisenä päivänään jälleen rannalle. Rannalla ruuasta puhuessamme Jay selitti, kuinka minä syön jäätelöt sulaneena, ruuat kylmänä ja ainoa mikä menee mikron kautta, on kalja. Lopuksi hän lisäsi vielä, että syön kirjaimellisesti kaiken lusikalla, johon Väiski kommentoi: ”Niin mäki. Saa ruokaa enemmän kerralla suuhun.”
E: ”Kyllä, salaatinkin voi hyvin syödä lusikalla.”
Väiski: ”… No semmosista salaateista mä en tiedä mitään.”
Rannoilla kiertelee aina kaupustelijoita, jotka myyvät rantapyyhkeitä, hattuja, aurinkolaseja ja muuta rantasälää. Kaupustelijat ovat oppineet suomituristeilta paljon suomalaisia lausahduksia, ja yksi lause on huvittanut meitä kovasti yli muiden. Ilmeisesti kyseiseltä kaupustelijalta ovat suomalaiset paljon tiedustelleet tuotteiden hintoja ja siitä kaupustelija onkin napannut suomalaisen lausahduksen omaksi myyntifraasikseen. Aina meitä vastaan tullessaan hän huutaakin kovaan ääneen, että: ”Paljon maksaa!”
Mijas Pueblo
Ektsm -ukko ja Lonkka tekivät viimeisenä päivänään viime hetken ostoksia sillä aikaa, kun me muut lähdimme vierailemaan Mijas Pueblossa, tuossa kauniissa vuoren rinteellä sijaitsevassa valkoisessa kylässä. Mijas Pueblo sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Fuengirolasta ja busseja kulkee säännöllisin väliajoin näiden kahden paikan välillä.
Mijas Pueblo on sympaattinen, 400 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva vuoristokylä. Kylä tunnetaan erityisesti pienistä valkoisista asuinrakennuksistaan, kapeista kujistaan ja pienistä aukioistaan. Kylästä avautuvat upeat maisemat kohti merta ja alas koko Costa del Solin alueelle. Kylästä löytyy paljon pieniä yksityiskohtia ja historiallista nähtävää ja siellä sijaitsee myös maailman pienin suklaatehdas, Mayan Monkey. Lisäksi kylästä löytyy paljon taideliikkeitä, keramiikkapuoteja sekä nahkatuotteita myyviä liikkeitä.
Kauniita Mijas Pueblon katuja kierrellessämme näimme paljon kissoja, joista paikalliset pitävät hyvää huolta kissojen kiiltävistä turkista ja terveistä olemuksista päätellen. Katujen kiertelyn lisäksi vierailimme Kylän entisellä härkäareenalla ja kävimme syömässä ravintolassa, josta oli kauniit näkymät alas merelle. Norttoni bongasi ravintolan ruokalistalta annoksen Tortellini al forno – stuffed with fresh spinach, tomato sauce and gratinated cheese.
”Uuu, kuulostaa hyvältä! Stuffed with french spanish!” hän totesi innoissaan.
Siinä kohtaa en voinut olla kysymättä: ”Anteeksi, millä se olikaan täytetty?”
Norttonin lukihäiriö ei jäänyt siihen, sillä päivällisen jälkeen Mijaksen katuja kävellessämme auringon hiljaa laskiessa mailleen hän kysyi minulta, että ”mikähän on tuo kyltissä lukeva teksti Japanese spanish carpets”. Kyltissä luki siis Jarapas spanish carpets.
Mijas Pueblon kierroksen päätteeksi halusimme vielä ottaa Norttonin kanssa kuvia Mijaksen kauniilla vuoristokaduilla. Väiskiä ja Jayta ei kuvien ottaminen kiinnostanut, joten he painelivat kuvien ottamisen ajaksi kaljalle. Kuvat otettuamme suuntasimme porukalla bussipysäkille odottamaan bussia takaisin kohti Fuengirolaa.
Piruileva pesukone
Seuraavana päivänä kävimme vielä porukalla syömässä, ennen kuin Lonkka ja Ektsm -ukko lähtivät kotimatkalle kohti lentokenttää. Kun Lonkka ja Ektsm -ukko olivat lähteneet, vapautui Norttonin kämpältä yksi huone, johon muutimme Jayn kanssa muutamaksi päiväksi ennen kuin meidänkin oli tarkoitus jatkaa matkaa. Iltapäivä menikin kamoja kantaessa Sitruunalta kämpälle. Olimme suunnitelleet myös pesevämme pyykkiä kämpällä, mutta pesukone oli jälleen pyykinpesusta eri mieltä. Kone ei suostunut käynnistymään enää ollenkaan. Hetken väännön ja kirosanojen jälkeen Jay sai kuitenkin koneen pyörimään. Pesuohjelman loputtua meitä odotti pesukoneessa yllätys, sillä pyykit olivat yhtä kuivat kuin koneeseen ne laittaessamme. Ei auttanut muu, kuin yrittää uudelleen. Jay kokeili poikkeuksellisesti eri ohjelmaa, kuin mitä korjaaja oli suositellut, ja ihme kumma kone lähti kuin lähtikin päälle. Tämän uuden ohjelman myötä ilmeni kuitenkin toinen ongelma, sillä kun pesukone saatiin päälle, se ei sitten enää sammunutkaan.
Pyykit pyörivät pesukoneessa iloisesti hieman alle neljä tuntia, ennen kuin kone vihdoin päätti sammua. Tuli pestyä pyykit sitten ihan perusteellisesti. Mainittakoon pesukoneen ongelmien ja julkisivuremontin lisäksi myös kämpästä löytyvä hieman ränsistynyt kattotuuletin, joka näyttää siltä, että se lentää hetkenä minä hyvänsä jonkun otsaan. Kovin kovalle sitä ei olekaan tämän vuoksi uskaltanut laittaa pyörimään. Ainakin asunnosta löytyy luonnetta, sitä ei voi kieltää!
Aquamijas
Illalla teimme ruokaa kämpällä ja pelasimme korttia kivimurusten peittämällä parvekkeella. Seuraavana aamuna pakkasimme tavaroita yhdessä suunnitellulle vesipuistoreissulle, kun Norttoni ilmoitti, että hänellä on hieman puolikuntoinen olo. Jay haki Norttonille lähiapteekista lääkettä sekä kuumemittarin, ja kuumehan se oli Norttonille iskenyt. Hän jäikin suosiolla kämpälle, kun minä, Jay ja Väiski suuntasimme vesipuistoon.
Mijaksen vesipuisto sijaitsee Fuengirolan välittömässä läheisyydessä, ja sinne pääsee taksilla, bussilla tai vaikka kävellen. Vesipuisto on suhteellisen pieni hintaansa nähden. Klo 14:ta eteenpäin pääsymaksuun saa kuitenkin tuntuvan alennuksen. Muutamiin vesipuiston liukumäkiin tarvitsee uimapatjan, joita on ilmaiseksi tarjolla hyvin rajallisesti. Patjoja voi kuitenkin vuokrata vesipuiston vuokrauspisteeltä.
Vesipuisto ei ollut kovin iso, mutta sitäkin hintavampi. Siitä huolimatta päivä vesipuistossa oli hauska ja laskimme intopiukeana kaikki vesipuistosta löytyvät vesiliukumäet, muutamat useampaan kertaan. Palattuamme vesipuistolta kämpälle vietimme loppupäivän rauhallisesti sisätiloissa. Illalla tsemppasimme Väiskiä lähtemään itsekseen seuraavina päivinä kiertelemään Fuengirolaa, mikäli Norttoni olisi edelleen kipeänä.
Norttoni: ”Lähet vaikka sinne Miramaren kauppakeskukseen shoppailemaan.”
Väiski: ”Jjoo…”
E: ”Ja sit vähän käpyttelet kaupungilla ja kiertelet paikkoja. Tai meet toho rantsuun ottamaan arskaa.”
Väiski: ”Jjoo..”
J: ”Tai sit meet tohon alakerran baariin vetämään kännit.”
Väiski: ”Joo!”
E: ”Sit voit soittaa Norttonille ihan turpa täys että ´missä mä olen, en löydä kotiin´.”
J: ”Joo, kahelta päivällä.”
Norttoni: ”Joo ja sit mä katon täältä parvekkeelta että mä näen sut idiootti.”
Ennen nukkumaanmenoa sanoimme jo etukäteen hyvästit Norttonille ja Väiskille, sillä meitä odotti Jayn kanssa sen verran aikainen lähtö seuraavana aamuna, että he tuskin olisivat vielä siihen aikaan hereillä. Aamulla otimme Jayn kanssa kamat kantoon ja kävelimme torille, jossa Sitruuna oli meitä maltillisesti odottanut. Matka jatkuu!
Henkilöstä, jonka autoon Sitruunalla osuimme, ei koskaan kuulunut mitään. Lieneekö edes huomannut kyseisiä naarmua, oli niitä sen verran autossa jo ennen Sitruunan hellää kosketusta.
Tähän on hyvä lopettaa, Sitruunan moottorin hurinaa.
