
Milfontes tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma
Toki me emme tiedä moottoritien kuumuudesta mitään, koska kiertelemme kaiken maailman pikkutiet, kinttupolut ja käpykylät vältellen tiemaksuja. Joka tapauksessa, matka jatkuu!
Matka Vila Nova de Milfontesista Lagosiin oli alle 100 kilometriä, joten pitkä ajopäivä ei onneksi ollut edessä. Ajomatkan aikana näimme paljon haikaroita pesineen. Monella pitkällä suoralla oli pesä toisensa perään sähkötolppien nokissa. Näky oli kaikin puolin hupaisa; sähkötolpat kun tuppaavat olemaan suhteellisen kapeita ja haikaroiden pesät taas suuria ja leveitä. Ihme olikin se, miten he olivat niin hienot isot pesät saaneet rakennettua kapoisten tolppien päihin.
Kiire Espanjaan
Saavuimme Lagosiin jo kymmenen aikaan aamulla ja oli onni, että meidät päästettiin jo niin aikaisin leirintäalueelle. Yleisesti ottaen leirintäalueiden aikaisimmat sisäänkirjautumisajat vaihtelevat noin kello 14:sta ja kello 16:sta välillä, kun taas uloskirjautuminen on järjestäen lähes jokaisella leirintäalueella viimeistään kymmeneltä aamulla.


Leirintäalueen sijainti oli loistava, sillä se sijaitsi aivan Lagosin vanhan kaupungin tuntumassa. Tuumasimme, että hyvin täällä muutaman päivän viihtyy, ennen kuin matka jatkuu Espanjan Fuengirolaan. Syy, miksi meillä oli sinne niin kiire, oli se, että sekä perheenjäseniämme että kavereitamme oli muutamia päiviä aiemmin lentänyt Fuengirolaan ja halusimme olla siellä samaan aikaan heidän kanssaan.
Lagos, Portugal
Aika pikaisesti auton parkkiin saatuamme lähdimme kiertelemään Lagosin ympäristöä. Saimme nauttia koko päivän poikkeuksellisesta helteestä, johon emme todellakaan olleet tottuneet. Lyhyissä vaatteissa pärjäsi hienosti iltaan saakka.

Lagos on täynnä kauniita maisemia upeine hiekkarantoineen. Lisäksi Lagosin vanha kaupunki on näkemisen arvoinen. Lagos on myös suosittu bilekohde ja kaupungilla näkikin paljon niin nuorempaa kuin vanhempaakin väkeä juhlafiiliksellä kellonajasta riippumatta.
Lagos sijaitsee Portugalin Algarvessa, noin 80 kilometrin päässä Farosta. Lagosissa voi yhdistää ranta- ja kaupunkiloman, sillä kaupunki sijaitsee niemellä, jonka molemmin
puolin kulkee pitkä rantaviiva.
Lagosin Kaupunki sopii hyvin surffareille, sillä Algarven turistikohteista Lagos sijaitsee lähimpänä Portugalin parhaimpiin kuuluvia surffausrantoja, kuten esimerkiksi Praia do Amadoa.
Vain lyhyen automatkan päässä Lagosin länsipuolella sijaitseva Sagres on koko Manner Euroopan läntisin kulma, johon maailman uskottiin löytöretkien aikaan loppuvan.


Suunnitelmat uusiksi
Päivän Lagosia kierreltyämme havahduimme siihen, että olimme kiertäneet päivän aikana kaikki ne nähtävyydet, jotka Lagosissa halusimmekin nähdä. Näin ollen meillä ei ollut seuraavalle päivälle mitään suunnitelmaa. Tuli jopa hieman tyhjä olo, kun olimme tottuneet aika ripeään ja toimintarikkaaseen reissutahtiin. Lisäksi Jay oli ottanut päivän aikana näyttävät rapupunat pintaan, koska aurinkorasvan käyttö on kuulemma yliarvostettua, joten rantapäiväkään ei seuraavalle päivälle tullut kuuloonkaan. Hetken asiaa pohdittuamme saimme kuningasajatuksen: Mitä jos jatkaisimme jo seuraavana päivänä matkaa Espanjaan ja näin yllättäisimme kaikki saapumalla Fuengirolaan päivää sovittua aikaisemmin. Näin päätimmekin siis tehdä. Kävimme me ehkä yhdet kaljatkin päivän päätteeksi juomassa leirintäalueen vieressä sijaitsevassa kahvilassa loistavan suunnitelmamme kunniaksi.

Hetken kahvilassa istuttuamme ja höpöteltyämme Jayn kanssa niitä näitä, viereisessä pöydässä istuvat brittiläiset herramiehet kääntyivät meidän puoleemme ja kysyivät, että mitä ihmeen kieltä me oikein puhuimme. Siitä se ajatus sitten lähti ja juttelimmekin herrojen kanssa seuraavat pari tuntia. Osa herroista oli kovia musiikkimiehiä, joten Jayn kanssa juttua riitti. Herrojen brittiaksentti oli niin vahva, että välillä Jay joutui kääntymään minun puoleeni ja kysymään, että mitähän herrat juuri mahtoivat sanoa. Enkä kieltämättä minäkään aina saanut selvää, mitä herrat mahtoivat puheillaan tarkoittaa. Pitkän ja hilpeän höpöttelyn päätteeksi jätimme herrat jatkamaan iltaa kahvilaan ja suunnistimme Sitruunalle unten maille.
Läsähti ku lokki naamaan
Aamulla olimme hyvissä ajoin lähtökuopissa. Minä laittelin itseäni Sitruunassa valmiiksi sillä välin, kun Jay kävi vessoilla pesemässä hampaat. Pienen tovin kuluttua Jay tuli tuohtuneen näköisenä vessoilta takaisin: ”Lintu lensi mua päin!!! Nyt lähetään äkkiä täältä, tää on vaarallinen paikka. Mitähän se lintu musta halusi? Onko mulla korvassa jotain? Suoraan päähän läsähti tautipesä!”
E: ”Oliko se lokki vai joku muu lintu?”
J: ”No en minä tiedä ku sulat vaan pöllähti ja sit se oli jo poissa! Jotain mua vastaan sillä oli!”
E: ”Ehkä sillä oli pesä jossain?”
J: ”Joo ihan sama nyt lähetään!”
Kun olimme ylittäneet Espanjan rajan, pysähdyimme huoltoasemalle kahvikupposille. Meidän kanssamme samaan aikaan huoltoaseman pihalle päräytti kaksi espanjalaista moottoripyöräilijää. He tulivat hämmästelemään autoamme, lähinnä Suomen rekisterikilpeä ja ihmettelivätkin ääneen, olimmeko todella ajaneet Suomesta asti Espanjaan. Lisäksi he kertoivat, että he olivat juuri saapumassa Portugalin moottoripyöräreissulta kotiin. Moottoripyöräilijät jäivät vielä huoltoasemalle meidän lähdettyämme, mutta noin puolen tunnin ajon jälkeen he päräyttivät meistä ohi moottoripyörillään iloisesti morjestaen.
Hei hapannaama tuu tänne tääl on hyvä meno
Yli seitsemän tuntia ajettuamme häämötti edessämme vihdoin aurinkorannat! Emme olleet ilmoittaneet vielä saapumisestamme kenellekään. Fuengirolaan saavuttuamme jätimme auton ensimmäiselle parkkipaikalle, jonka löysimme ja painelimme rantaan, josta otimme videon ja lähetimme sen Norttonille.
Norttoni: ”Missä päin te ootte?”
E: ”Kato tarkkaan.”
Norttoni: ”OOTTEKO TÄÄLLÄ?”
Sillä hetkellä, kun lähetin videon Norttonille, oli hän Lonkan kanssa apteekissa. Kun Norttoni tajusi, että olemme Fuengirolassa, sai hän iloitkuhepulin, joka tarttui myös kassalla olleeseen Lonkkaan. Apteekin työntekijä oli kaivelemassa jo rauhoittavia tiskiin hämmentynyt ilme kasvoillaan, kun Lonkka ja Norttoni riemusta kiljuen maksoivat ostoksensa ja lähtivät kiireellä apteekista.


Lähetimme sijaintimme Norttonille ja Lonkalle. Lisäksi lähetimme sijaintimme Kenenkolalle, joka myös sillä hetkellä oli Fuengirolassa ja jonka luokse meidän oli tarkoitus mennä yöksi. Iloisen ja tunteikkaan jälleennäkemisen jälkeen minä, Jay ja Kenenkola lähdimme suunnistamaan Sitruunalle, jonne Kenenkolan mielestä oli ainakin 100 kilometrin kävelymatka rannalta. Sitruunalta matka jatkui Kenenkolan majapaikalle.
Kenenkola yöpyi ystävämme Redin vanhempien kämpällä, jonne mekin saimme mennä majoittumaan siksi aikaa, kun Kenenkola oli Fuengirolassa. Kenenkola oli kultaisena ostanut valmiiksi sekä syötävää että juotavaa kämpälle ja siivotakin hänen oli kuulemma ollut tarkoitus, jos olisi vain suinkin tiennyt, että saavumme päivän suunniteltua aiemmin. Illalla Norttoni ja Lonkka kävivät vielä pyörähtämässä luonamme vierailulla ja vierailun jälkeen painelimme kaikki unten maille.
Julkisivuremonttia ja siivousta
Vaikka olimme saaneet vihdoin karistettua kylmät ja koleat kelit kannoiltamme, niin joku paha karma meitä seuraa. Aamulla nimittäin Norttoni laittoi viestiä, että hänen kuukaudeksi vuokraamallaan kämpällä, jossa Lonkkakin majoittui, alkoi juuri julkisivuremontti. Norttoni oli valinnut kyseisen asunnon juuri siitä syystä, että asunnossa oli iso parveke ja suora näkymä merelle. Merinäköala oli myös yksi syy, miksi asunnon vuokra oli poikkeuksellisen hintava. Nyt kuitenkin julkisivuremontin myötä parvekkeen edessä roikkui jos jonkinlaista vaijeria ja sen lisäksi parvekkeelle satoi betonimurua, kun remonttimiehet irrottelivat haurastunutta betonia uuden alta pois. Melkein heti perään Norttonilta tuli myös toinen viesti, jossa hän ilmoitti, että asunnon pesukone oli sanonut itsensä irti kesken pyykinpesuohjelman ja korjaaja tulisi asunnon vuokraajan mukaan paikalle sitten joskus, kun ennättää. Kaiken tämän päälle asunnon edessä tien toisella puolella oli juuri alettu kolaamaan rantahiekkaa, jotta rantaviivasta saataisiin leveämpi ja työkoneiden kolina ja piipitys kuului mukavasti asuntoon aamusta iltaan.

Jay oli stressannut jo saapumispäivänämme sitä, kuinka Sitruuna näytti kuulemma jälleen ihan kamalalta läävältä, joten heti aamulla alkoikin luonnollisesti ankara Sitruunan siivousoperaatio. Me lähdimme Kenenkolan kanssa kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita sillä välin, kun Jay jäi puunaamaan Sitruunaa ja pesemään pyykkiä. Kaupasta takaisinpäin tarpoessamme matkalle osui Kenenkolan kantapaikaksi muodostunut brittipubi, jota Kenenkola kutsuu ”paikalliseksi” pubikseen. Kävimme pikaisesti kauppakasseinemme katsomassa, miltä tämä paikallinen näyttää. Joimme me ehkä yhdet kaljatkin. Pubin terassilla istuskellessamme laitoimme Jaylle kippistelykuvan. Tähän Jay vastasi: ”Joo ei mitään nauttikaa te päivästä kun mä täällä pesen pyykkiä!! No ei vaan, ihan hyvännäköset bisset. Mutta niiden jälkeen takasi kämpälle!” Kaupalta kämpälle palattuamme aloimme Kenenkolan kanssa kokkailemaan Jayn viimeistellessä siivoilua. Kun olimme saaneet syötyä, niin painelimme kämpän uima-altaalle nauttimaan loppupäivästä. Kävimme me ehkä vielä illalla paikallisessa juomassa muutamat kaljatkin.
Vaara vaanii pesukoneessa
Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus treffata Lonkka, Norttoni sekä Norttonin kaveri kaupungilla ja viettää päivä yhdessä. Aamulla Norttoni laittoi viestiä, että pesukone oli maagisesti yön aikana korjaantunut ja toimii taas. Hetken päästä tuli kuitenkin toinen viesti, jossa hän kertoi pesukoneen ottaneen jälleen lopputilin. Lonkka oli kuulemma myös saanut pesukoneesta aikamoisen sähköiskun ottaessaan puoliksi pestyjä pyyhkeitä koneesta pois. Sen lisäksi siis, että kone ei toiminut kunnolla, oli se myös hengenvaarallinen. Korjaajan saapuminen oli kuulemma myös edelleen tulossa. Tiedä sitten, että milloin.
Aamupalat syötyämme lähdimme suunnistamaan Norttonin kämpän suuntaan kävellen, Kenenkolan vastusteluista huolimatta. Hän olisi halunnut mennä taksilla, kun se on niin halpaa ja käveleminen puolestaan kuulemma ihan tuskaa. Kaksi vastaan yksi tilanteella lähdimme kuitenkin kävelemään rantakatua pitkin kohti Norttonin kämppää. Norttonin kämpälle majapaikaltamme oli noin 3 kilometriä ja edellisen illan paikallisessa pubissa pyörähdyksemme jäljiltä alkoi tarpominen suorassa auringonpaisteessa jossain vaiheessa väsyttämään myös Jayta, joka huudahtikin turhautuneena: ”Missä vitussa on Lonkka?!”


Lonkka, Norttoni sekä Norttonin kaveri olivat lähteneet kävelemään meitä vastaan ja kohdattuamme lähdimme etsimään yhdessä lounaspaikkaa. Lounaan jälkeen suuntasimme Norttonin kämpälle kahville. Norttonin kaveri oli ollut viikon Norttonin seurana Fuengirolassa ja kyseisenä päivänä hänen oli määrä lähteä kotiin. Kahvit juotuamme lähdimme saattamaan häntä juna-asemalle Kenenkolan jäädessä kämpälle päiväunille rankan tarpomisen sijaan. Takaisin asunnolle palatessamme pelailimme vielä hetken korttia, kunnes oli aika lähteä kävelemään majapaikkaamme kohti. Saimme jälleen ylipuhuttua Kenenkolan kävelemään kanssamme asunnolle, vaikka Kenenkola väittikin, että kämpälle olisi matkaa linnuntietä 17 kilometriä. Kun matkaa oli vielä noin kilometri jäljellä, oli se Kenenkolan kilometreillä kuulemma ainakin vielä 13 kilometriä. Loppumattomalta tuntuvasta matkasta huolimatta selviydyimme tästä ”17” kilometrin kävelystä asunnolle ehjin nahoin, Kenenkola aivan viimeisillä voimillaan.
Meri antaa dunkkuun
Seuraavan päivän vietimme porukalla rannalla aurinkoa ottaen ja meressä uiden. Juuri kun olimme päässeet mereen lillumaan Kenenkolan ja Norttonin kanssa, hyökkäsi iso aalto ja vei minut mennessään. Pyörin pitkän matkan aallon mukana rantahietikossa ja kun sain nostettua pääni takaisin pinnalle ja tajuttuani missä oikein olen, näin kun Lonkka räkätti rannalla minkä kerkesi. Hän sanoi, että ilmeeni oli kuulemma näkemisen arvoinen. Kun sain kavuttua itseni rantahietikosta ylös, ropisi bikineistäni rekkakuormallinen hiekkaa ja kiviä. Lonkkaa, Norttonia ja Kenenkolaa tilanne nauratti kovasti, eikä siinä itsekään voinut kun nauraa sitten, kun sokista oli selvitty. Jay oli autuaan tietämätön koko tilanteesta, sillä hän nautti parhaillaan aurinkotuolissa päiväunista.

Rannan suihkulla bikineitä raottaessani kiviä ropisi sadoittain maahan ja lopulta minun oli mentävä Norttonin kämpälle riisumaan bikinit kokonaan, jotta sain kaikki hiekat ja kivet huuhdottua. Sanotaanko näin, että eipä ole ikinä ennen ollut niin paljon hiekkaa ja kiviä siellä mihin aurinko ei paista.
Juusto katolle
Päivät suomalaisten suosimassa rantalomakohteessa sujuivat leppoisasti hengaillen, markkinoilla kierrellen (Jay ja Kenenkola kyllästyivät ensimmäisen viiden kojun jälkeen ja karkasivat päiväkaljalle läheiseen kuppilaan), kauppakeskuksessa pyörien, aurinkoa ottaen, satunnaisesti Norttonin kämpän edustalla työkoneiden piipitystä ja kolaamista kuunnellen, sekä Ei kaikki tuu selvinpäin mieleen -ukon sekä Väiskin saapumista odottaen. Joimme me paikallisessa ehkä muutamat kaljatkin.

Kenenkolakin sai vihdoin tahtonsa läpi ja taksilla tuli jonkin verran huristeltua, sillä hän ilmoitti aina lähdön koittaessa, että: ”Te voitte kyllä mennä kävellen mutta mä menen taksilla.” Ja kun kerran samaan suuntaan olimme menossa, hyppäsimme mekin tarjolla olevan taksin kyytiin kävelyn sijasta. Korjaajakin kävi vihdoin vilkaisemassa Norttonin kämpän pesukonetta. Valitettavasti hän ei kuitenkaan saanut sitä korjattua, mutta antoi ohjeeksi, että yhdellä tietyllä ohjelmalla pyykkiä voi huoletta pestä. Vaikka tämä ohjelma oli kolmenkymmenen asteen ohjelma, pesisi se kuulemma pyykit kuudenkymmenen asteen vedellä. Ei siis muuta kuin pesukone laulamaan!
Tähän on hyvä lopettaa, viallisen pesukoneen ulvontaa.

